Teksti on osa kokonaisuutta Kesäloma 2021. Siirry lukemaan reissun muita tekstejä täältä.
Kun Mikkelin KV-koiranäyttelystä oli selvitty, ei tiemme suunnanutkaan takaisin kotiin, vaan Juvalle! Meillä oli varattuna Juvan Camping-alueelta pikkuinen mökki, jossa voisimme majoittua yön yli, ennen kuin sunnuntaina matka jatkuisi kohti Lieksaa.
Pakko tässä välissä nostaa huomio sananmuunnoksesta: Juva Camping – Cava Jumping!… xD
Venla oli aluksi silminnähden hämmentynyt pikku mökistä, johon tavaramme kannoimme. Se pyöri levottomasti ympyrää kahden sängyn väliin jäävällä kaistaleella, ja pyöri siinä kunnes väsymys vei voiton. Kun Jumping-alueella oli myös koirien käyttöön soveltuva rantakaistale, pitihän Venlaa käydä uittamassakin pari kierrosta. Näyttelypäivä, uiminen ja Jännä Koirankoppi tekivät tehtävänsä, ja pikkukoira nukahti pedilleen hyvinkin helposti.
Pikkuinen aittamökki. Kaikki ja juuri se, mitä tarvitset. 
Aamulla mukavasti nukutun yön jälkeen Venlamiinia odotti seuraava Jännittävä Asia. Jumpi… Campingalueella oli ilmeisen vakioasukaskuntana pieni lauma (vai parvi?) kanoja. Venlan hämmennys näistä kotkottavista pikkukoirista meinasi olla ylitsepääsemätön, ja innostusjännitys purkautui Venlalle tyypilliseen tapaan – hyppimällä. ”Jos et tiedä miten reagoida, aina voi vähän hypätä ilmaan.” Ilmeisen tottuneita kanat olivat kaikennäköisiiin ”kesysusiin”, sillä niitä ei kauheasti hetkauttanut. Ja siis täytyy sanoa, että Venla suoriutui tilanteesta hienosti; hihna löysällä ja ilman mitään järjetöntä toikkarointia se myös kuunteli minun ohjeitani. Tähän kuvaan vaan tiivistyy niin täydellisesti ”the perfect shot”. 😀
Huomentaa! 
Tiikeri kengurubensalla vai kenguru tiikeribensalla?
Juva Camping oli erittäin viihtyisä ja siisti paikka, tulemme tänne varmasti uudestaankin, mikäli yöpymistarvetta näillä nurkilla ilmenee!
Sunnuntain ohjelmassa meillä oli siirtyminen Varkauden kautta Joensuuhun ja sieltä loppujen lopuksi seuraavan viikon kohteeseemme, Lieksan Hattuvaaraan. Aamun aikataulu oli kuitenkin sen verran väljä, että meillä oli mukavasti aikaa kurvata hieman takaisinpäin reitillä ja palata Mikkeliin katsastamaan Neitvuori.
Neitvuori on yksi Etelä-Savon korkeimmista vuorista (184 m). Huippu on 110 m Saimaan pintaa korkeammalla. Lisäksi Neitvuoreen liittyy kosolti tarinoita. Alun perin paikan nimenä on ollut Hiidenvuori (ja kävelemämme reitti oli nimeltään Hiijje silimukka). Nimi kuitenkin vaihtui, kun perimätiedon mukaan nuori nainen hyppäsi vuorelta sydänsurujen vuoksi.
Tämä kuva <3 Ihan kuin olisin palannut ajassa taaksepäin Hertan luo <3 ;,) Mutta kyllä se Venla on – Tanskandoggiseikkailujen uusi sukupolvi <3
Vaikka aikaa piti olla ruhtinaallisesti, oli Juvalta perille Neitvuoren luo yllättävän pitkä matka(-aika), ja vielä kun maisemien ihasteluun kului tovi jos toinenkin, piti meidän aivan liian pian lähteä taas matkaan. Paikasta jäi sellainen sopiva kutkuttava kutsu, että tänne on tultava takaisin ja reittejä ja paikkoja pitää päästä tutkimaan tarkemmin! Eli, Neitvuori: me tapaamme vielä!
(Ja kyllä, hieman paremmalla etukäteissuunnittelulla olisi vältytty turhasta edestakaisin ajelusta Mikkeli-Juva-Mikkeli-Juva-Varkaus…, mutta pistettäköön nyt lomamoodin piikkiin. Ihan hyvin voi suhata vähän edestakaisin ja tehdä extempore-reissuja.)
Neitvuorelta tiemme veikin kohti Lieksaa! >>