Viime viikon lauantaina Nemi pääsi käymään eräässä tärkeässä paikassa, kun kävimme tutustumassa Mimmin ja Pennin, ja tietenkin Niinan, kotiin! Ihana oli huomata, kuinka Nemi tuli uuteen paikkaan kuin kotiinsa – no, kirjaimellisesti; kiersi tutustumassa eri huoneissa, valloitti koiranpedit ja -lelut sekä rohmusi nahkaluut syöntiin. Eikä mennyt kovinkaan kauaa, kun pentu jo nukkuikin kaikessa rauhassa pedillä, vaikka oltiin sille ihan vieraassa paikassa. Hienoa!

Isot tytöt ottivat pennun hienosti vastaan, mitä nyt Penni heittäytyi niiiin vanhaksi rouvaksi (kokonaiset 5 vuotta, hei!), ettei halunnut pentua liian lähelle tällä kertaa. Nemin lähestymisyritykset torpattiin hienovaraisilla vinkeillä, ja pentu ymmärsi yskän ja siirtyi raitapaidan luo. Mutta Mimmi-raitapaitapa yllätti! <3 Mimmi on aina tykännyt ja rakastanut kaikkia koiria ikään ja kokoon katsomatta, mutta liian iholle ei kukaan saa tulla (ei edes Penni). Mutta nyt! Nemi hyväksyttiin kainaloon! <3 (Ihanana kuriositeettina sanottakoon myös, että edesmennyt Hertta-doggini oli toinen niistä harvoista, joka sai ottaa makoilevaan Mimmiin kosketuskontaktin esim. tassulla <3)

Siihen se vaan asettui; ensin istui takajalkojen päälle ja valui siitä selkä kiinni Mimmissä, aivan kuin ne olisivat tehneet näin aina.

Murut <3

Me ollaan muutenkin Niinan kanssa ihasteltu ja naureskeltu, miten Nemi on ihan mini-Mimmi (meillä on kutsumanimistössäkin ”Nemmi” jo ihan vakiintunut sanastoon); pikkutyttö muistuttaa raitapaitaista idoliaan yllättävänkin monilta osin tämän pentuaikoina.  Aloittaen nyt vaikka tuosta kroonisesta halipulasta – tapa, jolla Mimmi on ehtinyt sulattaa lukemattomia sydämiä vuosien harjaantuneella kokemuksella. <3

Nemi täyttää ylihuomenna 16 viikkoa. Neljä kuukautta! Painoa tytöllä on jossain 24 kg tietämillä ja korkeutta on jo 56 cm, tarkemmat tilastoinnit löytyvät kasvutaulukosta. Niin iso, mutta niin pieni vauva (tai tilanteesta riippuen, niin pieni, mutta silti niin iso :)). Kävimme tehosterokotuksilla jo tänään loppuviikon kiireisten aikataulujen vuoksi (ja rokotus sujui hyvin); olemme lähdössä viikonloppureissuun, minkä johdosta Nemi pääsee hoitoon Danny-veikan luokse! Voisin kuvitella, että vauhtia ja vilskettä riittää tuolloin Dannyn kotona 🙂 Kiitos jo nyt Heidille hoitoavusta!

Pari kuvaa vielä aurinkoiselta metsälenkiltä (nyt vihdoinkin, kun järkyttävän kylmä alkukesä alkaa vihdoin muistuttaa jo kesää).

Kuvakulma antaisi ymmärtää, että tuossa on suurikin jyrkänne laidan toisella puolella. Todellisuudessa kielekkeeltä on noin metrin, puolentoista matka maan kamaralle. Yhtä kaikki, kaunis maisemointipaikka kuitenkin.