Teksti on osa kokonaisuutta Kesäloma 2021. Siirry lukemaan reissun muita tekstejä täältä.
Kun doggikävelystä oli niin sanotusti toivuttu, oli edessä pari huilipäivää kotona pyykkiä pesten, ja sitten olikin taas aika pakata retkeilyvarusteet uudemman kerran. Olemme jo parina aiempana kesänä napanneet reissulle mukaan siskontyttöni neiti T:n (tämä ja tämä). Kun kysyimme alkukesästä, että innostuisiko hän myös tänä kesänä lähtemään reissun päälle, tuli nopeasti ja välittömästi vastauksena innostunut ”Joo!”.
Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä telttailemaan 14.-15.8. Isojärven kansallispuistoon. Valitettavasti, kuitenkin mitä lähemmäs lauantain lähtöpäivää päästiin, sitä huonommalta näyttivät sääennusteet. Hyvillä varusteilla ja runsaalla määrällä vahvaa tahtoa ja positiivista energiaa vielä selvittäisiin sateista, mutta kun ennustuksissa alkoi vilahtaa yhä enemmän ukkosia ja salamointeja, oli pakko suunnitelmaa muuttaa. Ei muuta kuin Suomen kartta toiseen käteen ja sääkartta toiseen. Missä ei sataisi ensi viikonloppuna? Pian selvisikin, että kysymys piti asettaa muotoon missä sataisi kaikista vähiten ensi viikonloppuna?
Suunnitelma muuttui niin, että ensin käytäisiin Helvetinjärven kansallispuistossa, ja sieltä matkustettaisiin kohtuullisen ajomatkan päästä löytyville Torisevan rotkojärville, ja yöpyminen tehtäisiin Tampereella mökissä. Tietyillä kellonlyömillä meidän pitäisi onnistua välttämään sateet. Voin paljastaa jo nyt: suunnitelma onnistui, ja meillä oli itse asiassa aivan todella mukavat ulkoilusäät kallioisissa maisemissa!
Helvetinjärven kansallispuiston tunnusleimainen rotko Helvetinkolu, samoin kuin Torisevan rotkojärvet ovat repeämällä syntyneitä rotkolaaksoja. Näitä ei Suomessa montaa ole; kolmas on nimittäin sitten Hossan Julma-Ölökky.
Helvetistä Itään -lenkillä saimme ihastella rotkoa ja rotkojärveä, ja kulkea myös paikoitelle pitkospuilla suomaisemissa. T sai viedä kouluun viemisinä tunnistettuja kasveja etenkin suoympäristöstä, kun opettelimme yhdessä tunnistamaan lakkaa, suopursua, vaivaiskoivuja, karpaloita, juolukkaa ja kihokkeja.
Helvetinjärvellä toimiva ravintola tarjosi meille maistuvan ja ison ruoka-aterian, jonka voimin sitten jaksoimme lähteä ajelemaan vielä Virroille ja kohti Torisevan rotkojärviä. Olemme Mikon ja Hertan kanssa käyneet Torisevalla joskus todella monta vuotta sitten ja odotin kovasti pääseväni tänne uudestaan, ja olen todella iloinen että sain näyttää paikan myös T:lle: Paikka on nimittäin ihan huikea!
Merkitty kävelyreitti Alinen Torisevan ympäri on noin 6 kilometriä, mutta kivisen poukkoileva maasto on paikoitellen hieman haastavaa kuljettavaa. Tämän kiertämiseen kannattaa varata aikaa ja riittävästi nesteytystä. Ja kameran ”filmirullalle tilaa”:
Kun reittimme oli tuonut Alinen Torisevan toiseen päätyyn, me päätimme oikaista merkityltä polulta ja palata suorinta tietä autotien vartta pitkin autolle. Väsymys ja nälkä alkoivat kolkutella, joten me päätimme suunnata auton nokan kohti Tamperetta ja Härmälän camping-aluetta, jossa meillä oli varattuna mökki ja näin ollen varmasti kuiva ja lämmin yö.
Venla alkoi jo tottua camping-mökkeihin 
Hyvältä se puuroaamupala maistui mökissäkin! 
Perinteinen retkieväs (ja kuva siitä): kahvi kuksasta ja cookie
Sunnuntain ohjelmassa oli sitten vierailu Tallipihan Suklaapuodin ah, niin ihanien suklaakonvehtien äärelle sekä parit muut pakolliset ostokset Tampereen erikoiskauppojen tarjonnasta. Hiljalleen saimme lähteä valumaan kohti T:n kotia, ja saattaapa olla että auton takapenkillä torkahdeltiin kotimatkalla… Eikä nyt puhuta mitään siitä, että minä saatoin saada lauantaina pienen väsynauruhepulikohtauksen (lue: koko aikuisiän pahin itkunauruensaahenkeäkuolennauruun -kohtaus) 🙂
Kiitos T, että lähdit taas matkaseuraksi, vaikka ei tällä kertaa telttailemaan päästykään! <3 toivottavat täti ja sen mies ja niiden koira.
Ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme pienen kotikoukkauksen kautta taas palaamassa takaisin Tampereelle! >>