Teksti on osa kokonaisuutta Kesäloma 2021. Siirry lukemaan reissun muita tekstejä täältä.
Kun Neitvuori oli saatu valloitettua, oli aika suunnata auton keula kohti Varkautta ja sieltä Joensuuhun, jossa lopulta saimme matkaamme lisää seuraa: Katja ja Jani sekä Hemppa, Late ja Iisa sekä Niina, Penni ja Hekla. Tuttu ja rakas reissuporukka oli taas kasassa. Tällä porukalla ollaan nyt reissattu yhdessä jo kymmenen vuotta ja takana on jo tuhansia ajettuja kilometrejä ja vähintään kymmeniä, ellei satoja jalkaisin taivallettuja kilometrejä Suomen, ja vähän Ruotsin ja Norjankin, luonnossa <3
Lopullinen määränpäämme sijaitsi Lieksan Hattuvaarassa, Paalikkajärven rannalla. Paikka olikin aivan ihana: lammen (Järven? Lammen.) rannalla oli vain yksi toinen mökki, eikä sielläkään ollut ketään. Saimme olla mäntykankaisella, matalarantaisen lammen rannalla ihan rauhassa ja omissa oloissamme ihan kokonainen viikko, 1.-8.8.2021.
Venla 
Hekla 
Penni 
Hemppa 
Late 
Iisa 
Mökkipiha mahdollistikin koirien kanssa erittäin iloisiin pihaleikkeihin, sammalikossa laukkaamiseen ja hiekassa rallatteluun yhdistettynä uintiin Paalikkajärvessä. ..Tai no, tästä laumasta näitä asioita suorittivat pääsääntöisesti Venla ja Hekla; Penni-rouva tyytyi juoksemaan kuivin tassuin sammalikossa ja paimentamaan nuoria, huonosti käyttäytyviä sinisiä: Iisa ja Late saivat tiirailla hullua menoa ikkunan takaa ja Hemppa sairastamisensa vuoksi sai niin ikään köllötellä rauhassa sisällä.
Jee-haa! 
…Hups. 
Suomen sisävesien vesieläimiä (vasemmalta oikealle): saukko ja norppa.
Loma ei olisi loma, jos silloin ei myös hieman huilisi, rentoutuisi parhaiden kavereiden kanssa ja köllöttelisi koira kainalossa vastapainona arjen kiireelle. (Ja sori, näitä kuvia on nyt ihan valtavasti, en vaan osannut karsia mitään pois… Esikarsinta on tehty jo puhelimen muistista koneelle siirrettyjen kuvien kohdalla – arvaa vaan, miten monta kuvaa ja videota mulla on puhelimessa!)
Joskus on vaan hyvä vähän hengähtää ja katsoa asioita läheltä.
Tässä teille vielä yksi aika huikea kokemus eräältä illalta: Olimme lämmittäneet saunan, Katja ja Niina olivat jo löylyissä kun minä vasta ehdin saunalle. Riisuuduin, ja hetken mielijohteesta päätin lähteä uimaan pimenevään iltaan. Musta vesi oli lämmintä, ja se ympäröi minut paksuun peittoonsa. Uin siellä mustassa vedessä ja katselin ympärillä levittyvää mustaa metsää ja yhä vain pimenevää taivasta. Tunsin itseni niin pieneksi ja turvattomaksi, pelkäsin hukkuvani – että mustuus imaisee minut sisäänsä. Samalla fiilis oli kuitenkin vapautunut ja tunsin olevani osa kenties koko kosmosta! Aika huikea ajatuskulku vain muutaman uinninvedon matkalla. Vesihirviöiden pelossa en kuitenkaan uskaltanut uida kovin pitkään, joten palasin saunaan lämmittelemään. Fiilis oli kuitenkin niin huikea, että palasin vielä saunan jälkeen istumaan yksinäni laiturille, hengittämään pimeyttä, kun yhtäkkiä vastarannalta alkoi huhuilla pöllö kaksiosaisella huudollaan. ”Huu! Huu-Huu!” Se huuteli siellä pitkään minulle.
Ahhh, loma!
Kuvan on ottanut Jani.
Tekemiämme retkiä ja reissuja, joita matkallamme tehtiin, käsitellään tarkemmin Lieksan-reissun II-osassa. >>