Seuraa pahanhajuinen ja muutenkin ällöttävä postaus. Herkemmät ohittakoon.
Anaalirauhasten tuoksu – tuo ällöjen tuoksujen aatelinen, tunnettu koiranomistajien keskuudessa. Kun kerrot toiselle koiralliselle oman koirasi tyhjentäneen anaalirauhasensa sisätiloissa, saat vastaukseksi poikkeuksetta tietäväisen ”ah!” sekä rutkasti ymmärrystä ja myötätuntoa.
Sen hajua on sanoin vaikea kuvailla, muutenkin kuin yksinkertaisesti kuvottavaksi tai ällöttäväksi, kenties katajaisella ja tuhkaisella vivahteella. 😉 Ja kun muutenkin ollaan nyt tuolla ryppyreiän välittömässä läheisyydessä, niin lisänimitys Stinky Butt, tai miksei vaikkapa ällöpylly, on täysin aiheellinen.
Noin puolitoista-kaksi viikkoa sitten Venla alkoi oireilla sisällä pahalla hajulla peräpäästään. Se myös nuoleskeli hännäntyveään useammin kuin yleensä. Pari päivää epäilin kyseessä olevan syödyn raakaluun aiheuttamat hetkelliset hajupäästöt, mutta vaivaavat anaalirauhaset tulivat mieleeni vasta siinä vaiheessa, kun koira istui sisällä alas ja alkoi laahata pyllyään mattoa vasten (ja selvennykseksi: oireet ilmestyivät ja etenivät hyvin nopeasti; puhutaan yhteensä parista, kolmesta päivästä). Soitin heti Niinalle, sillä tiesin hänellä olevan kokemusta näiden vaivojen hoidosta koirillaan, ja sain puhelimitse loistavia neuvoja kotihoitoon: suihkuttelua lämpimällä vedellä ja anaalirauhasten kevyttä hierontaa / ”lypsämistä”. Sain myös erittäin olennaiset muistutukset, ettei kannata seistä itse suoraan koiran takana, ja että koiran peräpeili on syytä kääntää osoittamaan pesuhuoneen seinään tai muuhun helposti pestävään kohteeseen, josta on helppo huuhtoa katajaisen tuhkaisia hajujälkiä pois. Otin hoitomuodot heti käyttöön, ja Veen olo tuntui paranevan käytännössä heti, ja ne hajuhaitatkin hävisivät samoin tein.
Sitten tuli viikonloppu, kunnes sunnuntaina yhtäkkiä tajusin, että toinen rauhasista on aivan turvoksissa ja ilmiselvästi kipeä. Patti oli ilmestynyt täysin huomaamattani ja nopeasti. Ei muuta kuin maanantaina eläinlääkärille.
Eläinlääkäri sai tyhjennettyä toisen – sen lievempioireisen rauhasen -, mutta tämän tukkeutunutta ja selkeästi tulehtunutta rauhasta ei Venla antanut edes koskea. Saimme kotiinviemisiksi antibiootti- ja tulehduskipulääkekuurin ja käskyn palata uudestaan viikon päästä. Kotona jatkettiin lääkitysten lisäksi suihkuttelua lämpimällä vedellä.
Patti alkoi pienentyä ihan parissa päivässä tulehduskipulääkkeen vaikutuksesta. Viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta koitti kontrollipäivä, ja tällä kertaa eläinlääkäri sai tyhjennettyä molemmat rauhaset. Voin muuten kertoa, että ehkä ensimmäistä kertaa koko korona-aikana sitä oli oikein iloinen naamalla olevista maskista; maski nimittäin blokkasi hajuhaittoja aika tehokkaasti. Vasta autossa istuessa koiran kanssa samassa tilassa tuli sellainen olo, että jaa, tuo koirahan taitaa löyhkätä aikas todella pahalta!
Normaalisti anaalirauhaset tyhjentyvät koirilta itsestään ulostamisen yhteydessä, mutta esimerkiksi liian löysä uloste ei aiheuta tarpeeksi pinnistämistä, jotta rauhaset pääsisivät tyhjenemään. Ulosteen laadun lisäksi muita syitä anaalirauhasongelmille on tunnistettu esimerkiksi tietyillä roduilla enemmän, lihavilla ja heikon lihaksiston omaavilla koirilla sekä koirilla, jotka eivät saa liikuntaa riittävästi.
En osaa nyt täysin sanoa, mikä meillä ongelman aiheutti – mitään tällaista ei ole ollut aiemmin. Vatsa toimii moitteettomasti ja ulosteen laadussa ei ole ollut moitittavaa. Mutta, jokin tämän nyt aiheutti, joten veikkaan syyksi mahdollisesti liian vähäistä liikuntaa yhdistettynä liian vähäisen kuidun määrään ruoassa. Ja minut pääsi yllättämään se, miten nopeasti pienet oireet ’räjähtivät’ tulehtuneeseen tukkeumatilaan asti (onneksi ei kirjaimellisesti räjähtänyt eli fistelöitynyt, sillä se olisi teoriassa mahdollista…)
Joo, on meillä aiemmatkin koirat haisseet anaalirauhaselle satunnaisen poikkeuksellisesti eli joskus ja jouluna, mutta ne ovat onnistuneet tyhjäämään rauhasensa itse – yleensä juuri siihen sohvalle sun viereesi. Ihan tällaista tukos- ja tulehdustilaa, saati tyhjentelyn opettelemista, en olekaan ennen päässyt läpikäymään.
Jatkoa varten taas uutta oppineena: ehkäpä osaan nyt jatkossa tarkkailla anaalirauhasten tilaa vähän ennakoivammin. Lisäksi Venlan ruokavalioon on lisätty nyt pieni annos kuitua kuivan pellavarouheen muodossa. Se tosin lienee turhaa, kun koira syö jo 50/50-muodossa lihaa ja nappulaa (nappulan toimiessa muun muassa ja nimenomaan kuidun ja ulostemassan lisääjänä). Mutta jos Stinky Butt saadaan pysymään aisoissa vielä pienellä lisällä pellavarouhetta, niin eipä siitä haittaakaan ole. Nimittäin, tätä hoitokeissiä ei kauhean mielellään haluaisi lähteä toistamaan – Venla saisi jatkossakin tyhjennellä anaalinsa silleen normaalisti, eikä minun toimestani suihkun alla, saati klinikalla eläinlääkärin tuntitaksoilla.