Jes. Nyt on takana kiva viikonloppu ja kauheasti kaikkea hauskaa puuhaa. Nimittäin, mikähän Venlan mielestä voisi olla parempaa elämässä kuin koiraystävien tapaaminen? Ei sitten niin mikään!

Ensiksikin, oltiin sovittu kanssa pihaleikeistä Smeen ja Pampsin kanssa perjantai-illalle. Meininki oli aivan kertakaikkisen ihanaa katseltavaa, onneksi tästä ilosta saatiin taltioitua hauskaa slo motion -pätkääkin. Ja hei; valoisaa riittää illalla jo yli kuuteen! 🙂 🙂

Viikonloppumme oli jatkumassa suuntaamisella tapaamaan laajennettua reissulaumaamme, mutta Toivon emäntä ehtikin ensin! Sain perjantai-iltana vielä yhteydenoton lähteä ulkoilemaan Toivon kanssa metsään; no mikäpäs siinä, kun aikataulu sattui sopimaan hyvin yhteen. Niinpä lauantaiaamuna olimme liikenteessä jo aamukahdeksalta (!!) ja voi sitä iloa, kun vastassa olikin uusin tuttavuutemme Toivo! Toivo esitteli meille Horessootin polun maisemia Haminassa: hauska paikka – kaunis talvellakin, ja varmasti kesällä ehdottomasti vierailemisen arvoinen! Olen tästä luontopolusta kuullutkin jo aiemmin, ja se oli ehtinyt nousta must visit -listalleni.

Kun yhteislenkiltä päästiin kotiin, sai Venlakin vihdoin syödä aamupalansa. Ruokalepoaan se pääsi kuitenkin viettämään jokusen ajan kuluttua autoon, sillä suuntasimme tiemme kohti Niinalaa. Penni ja Hekla (ja Niinakin) ottivat meidät ilolla vastaan, ja muutamaa tuntia myöhemmin joukkoon liittyivät myös Katja ja Jani sekä Iisa ja Late. Ihanaa, reissuporukka taas koossa! Tällä kertaa ei – valitettavasti – lähdetty suuntaamaan mihinkään yhteisreissuun, mutta onneksi niiden vuorokin on sitten aikanaan 🙂

Ihanaa kuvasaastetta saatiin aikaan Heklan ja Pennin kanssa, vai mitä tuumaat näistä? 🙂

Tuon ylläolevan gallerian viimeisin kuva on kuvakaappaus seuraavalta videolta. Aika hauskaa katsottavaa! (Ja jos nyt jostain ihmeen syystä yrittäisit väittää, ettet erota näitä kahta koiraa toisistaan O_o, niin Venla on koirista vaaleampi – ja/eli hidastusvaiheen alkaessa juoksee ensimmäisenä.)

Pakko laittaa myös pari namin- ja lumensyöntivideota, kun kerrankin onnistui niin nätissä säässä saamaan hyviä pätkiä taltioitua!

Seuraavana aamuna suuntasimme pikapuoliin kotia kohti, sillä iltapäivällä oli luvassa Kaakkois-Suomen tanskandoggien vuosikokous. Venlasta oli taas kerran ihanaa nähdä ihmisiä ja touhuta kaikessa mukana, miten vain mahdollista oli. Minähän olin ollut kaukaa viisas ja pyytänyt Venlalle leikkiseuraa kokoukseen osallistuvilta doggi-ihmisiltä, ”että koira edes joskus saisi vähän leikkikaveria ja seuraa itselleen!” Just, sopivasti juuri tänä viikonloppuna, kun on touhuttu ja nähty jo (melkein!) kaikki koirakaverit alle! Kyllähän Venla iloisen vauhdikkaasti otti vastaan nuoren Mysti-tanskandoggineitosen, mutta näki siitä kyllä, että viikonlopun kisaväsymys alkoi jo painaa. Näin ollen leikkituokio pidettiin kohtuullisen lyhyenä, eikä minulla ollut valitettavasti edes kameraa käsilläni. Mutta hauska tuttavuus oli Mysti-neitikin!

Nyt voisin ehkä väittää, että tällaisen viikonlopun jälkeen alkaa Vauhtinenä-Venlastakin olla jopa enimmät energiat purettu :O Se siis todellakin on mahdolista – tuosta koirasta pystyy saamaan akun tyhjäksi edes joskus! Tämä on tapahtunut vain kerran aiemmin, tässä maaliskuun puolella: ensin oli treffattu Toivoa, sitten seuraavana päivänä käyty uimassa, ja kun seuraavana päivänä oli ensin leikkitreffit bernien ja Nyytin kanssa ja sen päälle hoopers-treenit, voin kertoa että pieni sininen oli oikeasti väsynyt.

Kiitos taas koirallisille ystävilleni leikkitreffeistä ja seurasta <3