Toissaviikonloppuna päätimme nauttia ihanan aurinkoisista kevätkeleistä ja lähdimme extempore-retkelle Valkmusaan.

Venla sai harjoitella pitkästä aikaa valjaissa ja joustaritaluttimessa kulkemista. Koirasta irtosi taas kiitettävästi vauhtia ja liikkumisen iloa (ylläri, hei?) mutta silti täytyy sanoa, että kulku oli pääsääntöisesti ihan mukavaa. Toki tietenkin superkauniilla keväisellä ja aurinkoisella säällä oli vaikutuksensa mielentilaan.

Kävelimme lumisen suon pintaan painuneita polkuja pitkin näkötornille, ja suuntasimme saman tien ylös torniin. Ylöspäin Venla käpsytti jyrkät ja avoimet portaat mallikkaasti. Ylhäältä ihastelimme maisemia, nautiskelimme höyryävää kaakaota (Venlalle oli oma puruherkku mukana) ja spottasimme erittäin kivan kohteen käydä tutustumassa: loistavalla hankikannolla meidän olisi mahdollista päästä katsomaan suoalueen toisella laidalla häämöttäviä isoja kivenlohkareita, sinne kun ei kesäkelillä ole ollut mitään asiaa… Sinne tiemme veisi siis! Mutta kun meidän olisi pitänyt lähteä tulemaan alas näkötornista, pistikin Venla stopin. Sitä hirvitti aivan mahdottomasti portaisiin tuleminen. Muutaman eri yrityksen jälkeen totesin, että nyt vaan täytyy ”nostaa” koira eteeni portaisiin – mikä onneksi sujui suht’ helposti valjaiden ansiosta -, minkä jälkeen sille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä laskeutumaan. Aluksi tutisevin polvin, mutta kehujen säestämänä ja joka askelmalla lähestyvä maan kamara kannustimenaan se jatkoi. Lopulta koira laskeutui portaat helpottuneena alas – vain, jotta minä käänsin koiran ympäri ja pistin sen uudestaan portaisiin: ei muuta kuin takaisin ylös ja heti uudestaan alas. Ja toisella kerralla portaiden laskeutuminen sujui hyvin. Samoin kuin vielä kolmannella ja neljänneläkin harjoittelukierroksella 😉 Selkeästi harjoittelun puutetta – eli aivan liian vähän kansallispuistoretkeilyitä viime aikoina ollut meillä! ;D

Porrastreenin päätteeksi suuntasimme lumikentälle, ja lähdimme kulkemaan kohti lumen peittämää isoa kivenlohkaretta. Mitä lähemmäs päästiin, sitä vaikuttavampi näky oli! En osaa edes arvioida lohkareiden kokoa, katso itse kuvista ja videosta!

Auringosta (ja kuumasta kaakaosta) nautiskelimme Valkmusan maisemissa melkein parin tunnin ajan. Akkujen latausta kenties parhaimmillaan. <3