Jos minua vaadittaisiin keksimään yksi talviurheilulaji, josta voisin muotoilla jonkun positiivissävytteiseen viittaavan mielipiteen *), olisi se lumikenkäily. Kun sitä lunta on satanut ensin puoli metriä, sitten metri ja sen jälkeen vielä 20 senttiä, joudun minäkin myöntämään että metsässä polkujen raivaaminen on hitusen miellyttävämpää lumikenkien kanssa.
Männä viikonloppuna ehdittiin käydä kenkäilemässä jopa kahdesti. Ensin lauantaina nauttimassa jopa kauniiksi luonnehdittavasta talvisäästä **), otettiin me lumikengät esiin ja kaivettiin jo kerran aiemmin kengillä raivattu polku uudestaan auki.
*) Kyllä. Vihaan talvea.
**) Tämä lausunto on jo iso myönnytys!
Etsi kuvasta koira. 
Lenkkihän oli vallan mukava, ja yksi pieni sininen Vauhtinenä sai väsytettyä itsensä mukavasti ison osan lenkistä umpihangessa kaahaten. 😀
Evolle kenkäilemään
Tiedätkö mikä mittayksikkö on PPM? Kerron sen hieman tuonnempana.
Aloitetaan kuitenkin siitä, että sunnuntaiaamuna noin klo 8:15 istuimme aamupalapöydässä ja mietimme, mitä kivaa sitä sunnuntaille keksittäisiin. Yhtäkkiä saimme aikaan Niinan ja Katjan kanssa keskustelun, jotta pitäisikö sitä keksiä porukalla jotain tekemistä. Vain tuntia myöhemmin me pakkasimme Venlan ja lumikengät autoon, ja suuntasimme auton kohti Lammia ja sieltä Evon retkeilyalueelle kenkäilylenkille!
Minua tosin vähän huolestutti ajatus lumikenkäilystä niin, että olisin kytkettynä Venlaan, sillä kansallispuistossa (ja koirakavereiden läsnäolessa) vapaana pitäminen ei vaan kävisi nyt päinsä.
”Vähän huolestutti” on tosin hieman, no, kaunistellusti muotoiltu näkemys;
Minä.
Kytkettynä. Venlaan.
Lumikengät jalassa.
Kytkettynä. Kiinni TÄHÄN.
Rauhallista ja Rentouttavaa lenkkiä kauhunsekaisin tuntein odotellessa tuli lanseerattua tämä uusi ja erittäin käytännöllinen mittayksikkö, PPM. Se on perkeleitä minuutissa, ”perkeles per minute”. 😀 Oletukseni oli, että perkeleitä saattaisi livahtaa noin kahdeksantoista. Minuutissa.
Venla Vauhtinenä kuitenkin yllätti minut, sillä PPM-mittaustuloksia ei saatu! Asetuimme koirien kanssa taktisesti jonoon niin, että Venla sai kävellä ensimmäisenä, jotta vetohaluja kaverin perään ei tulisi. Sitä paitsi, sauvat toimivat erinomaisina paimensauvoina – jos Venla haaveili takanamme kävelevän Heklan luo ampaisemisesta, esti sivulle ojennettu kenkäilysauva koiran etenemisen (koska este se on henkinen estekin!). Niinpä Venla tyytyi tassuttelemaan Janin tekemissä jäljissä hangella. Ja käveli siis muuten tosi, tosi hienosti koko lenkin! Hyvä Venla!
Marssijärjestys oli siis: Jani, Venla + minä, Mikko, Hekla + Niina ja Katja + Penni. Jokaisen pienenkin pysähdyksen kohdalla Penni yritti kääntyä polulla takaisin päin – autot ovat tuolla tulosuunnassa! Kun olimme reippailleet sopivan mittaisen pätkän, vaihdoimme kulkusuuntaa ja Penni sai johtaa joukkiota takaisin päin. Kun Penni tajusi, että käännyimme vihdoin takaisin, se veti kunnon TurboMummo-vaihteen päälle 😀 Ihana supermummukka Penni, ikää jo 9,5 vuotta <3
Ja mitä Venlaan tulee: pisteet nousivat niin paljon, että harkitsimme jo heti seuraavalle viikonlopulle vastaavanlaista hankitaivallusta Valkmusan kansallispuistoon, jos vaan säät suosivat. 🙂 Se jää siis nähtäväksi.
Kiitos Katja, Niina ja Jani (ja Mikko tietty myös) ihanasta tapaamisesta <3
