Hanna S:n kanssa juteltiin ehkä tammikuun puolella, että olisipa kivaa päästä uittamaan koiria koirauimalaan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja uintiaikaa varailemaan (28.2.2022).

Venla tiedettiinkin varmaksi uimariksi, myös Pampsiin pystyi luottamaan että se ui mielellään (mikä ihana whippet! <3); mutta Smee ei ole uinut sisäaltaissa, eikä sen puoleen luonnonvesissäkään, sillä stoppi vedessä tulee kuulemma siinä kohtaa, kun maa loppuu jalkojen alta. Niinpä uintikerralle varattiin myös uittaja.

Venlahan on käynyt Hyvinkään koirauimalassa pari kertaa aiemminkin, mutta tämä on tapahtunut loppuvuodesta 2020 eli aikaa on ehtinyt vierähtää tovi. Kun tässä välissä koira on oppinut itsenäisesti aikamoiseksi vesipedoksi, osasin arvata että kovaa mentäisiin. Venla ei kertaakaan puolituntisen aikana laskeutunut uimaan rauhallisesti ramppia pitkin, vaan joka ikinen uintikierros aloitettiin näyttävällä loikalla. Jos koiran vatsapuolta katsoisi nyt, se saattaisi olla jopa mustelmilla. 😀

Smeetä uimaan meno vähän jänskätti. Iso uros heitti rampilla jarrut pohjaan, ja lopulta taidokkaan ja kokeneen uittajan avulla koira saatiin veteen. Smee oli tekemässä ensimmäistä kunnon uintikierrostaan altaassa, kun Venla teki sille tosi reilut – en ole varma, pyysikö uittaja ohjaamaan kaveria altaaseen malliksi vai ottiko Venla ohjat omiin tassuihinsa, mutta seuraava mitä tajusin tapahtuvan on, että Venla hyppää rampilta pommihypyllä aivan suoraan Smeen päälle! Molemmat koirat painuivat umpihuppeluksiin, mutta ponnahtivat pian takaisin pintaan pelastusliivien(kin) avustuksella. Mutta hauskaa tässä oli se, että tämän episodin jälkeen Smee päätti oppia uimaan! Aiemmin pienellä jännityksellä uinut koira alkoikin uida rauhallisesti ja määrätietoisesti, ja se kykeni ottamaan uintilelun mukaan altaassa ja se laskeutui rampilta uudelle uintikierrokselle kuin mikäkin vanha tekijä. Mikä lie hetkellinen hapenpuutos sai tämän aikaan, mutta se toimi. Venla teki ystävänpalveluksen yrittämällä hukuttaa kaverin!

Kiitos Hanna ja raitapaidat <3