Moooi! Aloitetaanpa fiilistelemällä kuvaparia, jonka kokosin tuossa tänään aiemmin Instagramin puolelle. Voi jehna <3

• 

• 

Sitten voidaankin hypätä otsikon viitoittaman aihepiirin ympärille.
On vierähtänyt taas tovi siitä, kun on viimeksi tutkailtu Venlan ruokakupin sisältöjä. Viimeistään taas nyt, kun kun muutoksia ja viilauksia on tehty, on hyvä päivitellä tilanne ajan tasalle.

• 

• 

Mikä on muuttunut kesän aikana? No, ensinnäkin, varastoon ostamani määrät Royal Canin Giant Junioria loppui taannoin, ja kuivaruoka oli aika vaihtaa aikuisen nappulaan. Samalla tein päätöksen hankkia nappulat hieman lähempää ja helpommin saatavasta paikasta (kuten omalta kylältä, ja vielä omasta työpaikasta), joten näin ollen ruuaksi valikoitui Jahti&Vahti viljaton.

Jahti&Vahti ei välttämättä ole nauttinut aiempina vuosina minun silmissäni kovin suurta arvostusta, monestakin eri syystä – kuten aivan äärimmäisen moni muukin nappulamerkki. Kun koiran ruokavalio koostuu pääasiassa laadukkaista lihoista ja lisäravinnepuoli on kunnossa, ei nappulan huippusuperpremiumtop-laatuisuudella ole enää ihan niin suurta merkitystä (sitten kun tanskandoggin pentu on ensin ohittanut kasvuikänsä.) Mutta sanotaan nyt näin, että tuossa Jahti&Vahdin viljattomassa kuivaruoassa alkaa olla sisällysluettelo-hinta-laatu-suhde jo ihan vallankin pätevä. Eikä se sarjana nyt muutenkaan ole kamalinta kuraa (keskutellaanko Pedigreen häränmakuisista, kirkkaanpunaisista e-koodi-palluroista, joita täysravinnoksi haukutaan?).

So there, Jahti&Vahtia nyt syödään. Ja ruoka on paitsi maistunut, myös sopinut Venlalle oikein hyvin. Suurin ero aiempaan nappulakoon vaihdoksen lisäksi on ollut, että tämä J&V-ruoka vaatii enemmän vettä ruoan joukkoon, muuten meinaa tulla vähän kuivakkaa tuotosta toisesta päästä ulos.

Sitten. Mitäs muita muutoksia nappulanvaihdon lisäksi? Pitkin kesää olen vähän hilannut ruoka-annosten lihapitoisuutta ylöspäin – teinikoira alkoi jossain vaiheessa näyttää vähän kuikelolta. Lihaa tuli lisättyä pikku palasissa – siis oikeasti pikku palasissa! – niin, että 500 grammaa tätä, 160 grammaa tuota ja sitten lopulta toiset 160 grammaa tätä ”lihalisää.” Totesin mielessäni, että nyt alkaa olla jo ihan pöljän hommaa – eiköhän sulateta suosiolla se 1 kg lihaa per päivä. Eli toisin sanoen, nyt Venla saa 500 gramman annospussin lihaa aamuin illoin, sekä lisäksi vielä vähän sitä luullista broileria.

Nyt kuppiin menee aamulla:

• 100 g nappulaa
• 500 grammaa lihaa (sika, nauta, naudanmaha, sika-nauta, kalkkuna, broileri, lammas) ja kalaa (lohi)
• 80 grammaa luullista broileria
• 5 grammaa naudan maksaa
• 1 rkl lohiöljyä tai pellavaöljyä
• hyppysellinen merilevää
• sinkkiä, D-vitamiinia, BE-vitamiiniliuosta

Ja illalla hyvin samanoloista settiä:

• 100 g nappulaa
• 500 grammaa lihaa (sika, nauta, sika-nauta, kalkkuna, broileri, lammas) ja kalaa (lohi)
• 80 grammaa luullista broileria
• sinkkiä, D-vitamiinia

Samalla voidaan huomata, että 50/50-ruokinnan suhde on kallistunut enemmän muotoon 60/40 lihapitoisuuden hyväksi. Ja jos näillä ruokamäärillä koira alkaisi näyttää liian tuhdilta, säätäisin ruoan määrää vähentämällä nappulan osuutta entisestään – tai sitten pitäisi vaihtaa lihoja vähärasvaisiin vaihtoehtoihin.

• 

• 

• 

• 

Käytin Veen juuri vaa’alla. Ohhoh: 48,5 kg. Kuikelo ei ole ole missään vaiheessa aiemmin painanut 47 kg:tä enempää. Täytyyköhän nyt kuitenkin vielä miettiä, onko ruoassa tarpeen säätää jotain. Toisaalta, se on edelleen kasvuikäinen doggikakara. Aiemmatkin koirat ovat tuossa vuoden iän jälkeen pitäneet painonkehityksessä luovan tauon, jonka jälkeen on tullut massankasvatusvaihe. Noo, seuraillaan! 😀 Näitä onneksi on helppo säätää. Sitten säädetään, jos näyttää siltä, että säätöä tarvitaan. Niin kovin helppoa.