Onhan tässä nähtävästi vierähtänyt pari kuukautta edellisestä elonmerkistä. Hiljaiselon syynä on ollut ihan yksinkertaisesti se, etten ole jaksanut mitään ylimääräistä. Illat on vietetty aika pitkälti sohvalla kirjoja lukien.
Tästä samaisesta syystä Venlan arki on ollut melko rauhaisaa. Ollaan tässä välissä lutvittu läpi toiset juoksut (väli ensimmäisiin seitsemän kuukautta), mahdollisia valeraskausoireita voitaisiin odotella saapuvaksi esimerkiksi noin kolmen viikon päästä. Pari kertaa ollaan onneksi juoksujen loputtua ehditty nähdä Smeetä ja Pampsia. Siinä varmaan viimeisen kahden kuukauden merkittävimmät kohokohdat.
Sellainen huomio täytyy kertoa 1,5 vuotta täyttäneestä Venlasta, että nyt alkaa hiljalleen näkyä pientä kehitystä nuoren daamin aivolohkojen toiminnassa. Halipusukohtaukset eivät välttämättä eskaloidu ihan joka ikinen kerta, ja aina silloin tällöin koiraa saa rapsutettua ja silitettyä 5-10 sekuntia, ennen kuin homma lähtee taas lapasesta. Hihnakäyttäytyminen ja toisten koirien ohittaminen namien ohjaamana on itse asiassa jopa erinomaisella tasolla, etenkin harjoituksen vähyys huomioiden.
Vuoden pimein aika on käsillä, kaikkia väsyttää ja Veetuttaa. Tämän pimeyden keskelle voidaan valaa pieni toivon siemen, joka ehkä kantaa seuraavaa kevättä kohti:
Olen hokenut alusta asti, että hyvä siitä tulee. Kohta saatan jopa itsekin alkaa uskoa tähän. 😉
