AIka on ehtinyt lennähtää taas vauhdikkaasti eteenpäin, ja tätä kirjoittaessani eletään jo vuoden 2022 toista päivää. Uutta vuotta on siis juhlittu vasta, ja joulustakin on noin viikko.
Tämän joulun saimme viettää sekä minun että Mikon perheen kanssa. Ihan viime hetken jännitysmomentin toi vain pari päivää ennen jouluaattoa saatu tieto, että olen töissä ”altistunut korona-altistuneelle”, eli jännityksellä seurattiin, onko korona päässyt tarttumaan. Kun sekä altistunut työkaverini että minä itse teimme negatiiviset koronatestit ja pysyimme oireettomina, uskallettiin me lähteä joulun viettoon. Olipa ihanaa päästä tapaamaan omaa perhettä, koronarajoitusten pyörityksessä on nyt menty jo kaksi vuotta eikä tuohon ajanjaksooon ole minun vanhempiani päästy liiaksi näkemään.
Venlalla oli todella hauskaa! Se sai puuhastella pihalla, Assistentoida keittiössä jouluruokien valmistamisessa *), juosta pellolla, leikkiä uusilla leluilla ja syödä luita ja joita joulupaketista tuli. Erityisen kivaa Venlan mielestä oli touhuta Papan kanssa. Se seurasi Pappaa ympäri taloa, sitten ulos ja taas takaisin sisälle, ja touhusi Papan kanssa kaikkea, mitä Pappakin touhusi. Myös päiväunet sohvalla vietettiin yhdessä. <3
*) Assistentin hyödyllisyydestä voidaan olla montaa mieltä.
Joulupäivänä siirryimme sitten Mummin ja Ukin luo. Siellä avattiin vielä yksi ihana joulupaketti (se oli Smeeltä ja Pampsilta :)) ja nautiskeltiin rauhallisesta meiningistä viikonlopun töyhöttämisen jälkeen. <3
Sain näin ihanan taulun Hannalta lahjaksi! <3 Kiitos Hanna!
Viikkoa myöhemmin vietettiin sitten uuttavuotta. Sehän ei mennytkään sitten ihan niin kuin ajattelin.
Uusi vuosi
Olimme kotosalla Venlan, kissojen sekä Mummin ja Ukin kanssa. Töistä kotiuduttuani aloin valmistella vauhdilla päivällistä, ja myönnän – unohdin täysin, että koira pitäisi käyttää vielä pissalla ennen kuutta ja ennen kuin räiske alkaa. Venla ei välittänyt paukkeesta mitään, vaan makaili sohvalla kanssamme. Toki korvat pyörivät päässä sen verran, että se kuunteli pauketta, mutta oli täysin rauhallinen (kuten se on tähän mennessä ollutkin aina paukkeiden, ukkosen yms. kanssa). Noin 19.20 päätin lähteä sen kanssa pikapissatukselle, sillä ulkona tuli rauhallinen väli ja olisimme pihalla vain noin 20 sekuntia (aidatulla pihalla, hihnassa). Kaikki meni hyvin, kunnes läheisellä tiellä päätettiin räjäyttää kaksi rakettia heti peräjälkeen. Venla säikähti aian tolkuttomasti, ja lähti pakenemaan takanpihan ovelle. Se veti niin voimakkaasti, etten voinut tehdä muuta kuin roikkua narun perässä ja saattaa se hallitusti ovelle. Menimme sisään, ja sitten alkoi tärinä, läähätys ja kuolaaminen. Superherkuksi varattu aito luu jäi koskemattomaksi, koira vain tärisi ja kuolasi sylissäni, käytännössä koko illan.
Toteutin kaikki kotihoitokonstit joita keksin: käärin kaulaliinan ”paineliinaksi” koiran rinnan ympärille, sytytin valot, suljin verhot, lisäsin telkkariin ääntä ja laitoin musiikkia soimaan. Kun nämäkään eivät tuntuneet auttavan, mietin mitä vielä voisin tehdä ja sain idean: pikaisen googletuksen tuloksena päätin uskaltaa antaa Venlalle melatoniinin (1,9 mg) klo 23.30, ja tämä itse asiassa leikkasi koiran pelosta pahimman terän, ja vuoden vaihtuminen saatiin menemään ohi ”vain” levottomalla tärinällä. Yöllä yritimme käydä uudestaan pissalla, mutta jossain kaukana kuului pari pamausta, ja koira peruutti terassilla.
Aamulla Venla vaikutti normaalilta. Sen häntä heilui, ja illalla tarjottu herkkuluukin olisi alkanut maistumaan. Venla oli ollut pissaamatta 13 tuntia, joten lähdin viemään sitä ulos – tismalleen samalla rutiinilla, kuten koiran kanssa on tehty sen koko elinikä (ja kuten edellisiltanakin oli tehty): hihnassa takapihalle. Venla lähti ihan tyytyväisenä kanssani ulos, mutta terassille päästyään korvat alkoivat pyöriä päässä (vaikka kaikkialla oli täysin hiljaista) ja se alkoi taas peruuttaa ovelle: se ei suostunut tulemaan pihan puolelle. Palasimme sisään, ja talutin sen ulos etupihan kautta. Se kävi pikaisesti pissalla ja halusi vauhdikkaasti palata sisään.
Minun oli pakko pyytää Hannaa, Smeetä ja Pampsia tulemaan meille kyläilemään, että pihalla oleskelusta saataisiin koiralle kivaa eikä omasta, maailman parhaasta takapihasta tulisi koiralle pelottavaa paikkaa. Tämä onneksi auttoi, ja hyvät pihaleikit kavereiden kanssa saivat koiran onnellisen väsyneeksi.
Mutta voi perkeleen perkele, jos en nyt suoraan sano. 🙁
Tehtyä ei saa tekemättömäksi – jos voisin, olisin tietenkin jäänyt koiran kanssa sisälle siinä illalla ja toivottavasti näin välttänyt pelästymisen. Kuitenkin, olen muidenkin koirieni kanssa toiminut juuri näin – käynyt ihan pikaisella pissatuksella alkuillasta, jotta koira siten pärjäisi paremmin aamuun asti. Venlankin kanssa uskalsin lähteä, sillä se ei tosiaan ole aiemmin osoittanut mitään paukkuarkuutta. Kaikki aiemmatkin koirani ovat kuulleet paukkeita ulkona käydessään eikä ole niitä säikkyneet, mutta toki Venlan kohdalla kävi nyt uskomattoman paska tuuri, kun kaksi rakettia lähetettiin ihan siitä läheltä juuri sen 20 sekunnin aikana, jonka olisimme ulkona. Nyt me aloitamme siedätysharjoitukset – YouTubesta löytyy hyviä ilotulitusvideoita, joita nyt Venlalle näytetään ensin ilman ääniä, ja jollain hitaalla aikajaksolla nostetaan volyymia hiljalleen, ja RUKOILLAAN että pelko ei pahene eikä laajene esimerkiksi ukkosenpelkoon.
Vuosi 2022 aloitetaan siis haasteen selättämisellä – paukkuarkuuden siedättäminen. Toinen tällainen jännittämiseen liittyvä haasteen selättäminen lienee myös näyttelytuomareiden kohtaaminen, mikäli me enää ikinä meinataan lähteä näyttelykehiin.
Mulla taitaa olla tässä käsissäni herkkä ja pehmeä koira, joka on nyt teinipööpöilyissään sekä huonon tuurin vuoksi kehittänyt itselleen mörköjä. Näiden mörköjen taltutus aloitetaan kuitenkin jostain muualta kuin koirasta, nimittäin ohjaajasta eli minusta. Nämä koiran vahvat reaktiot ovat vaikuttaneet minuunkin, joten minun täytyy nyt ensin valmentaa itseäni, jotta pystyn tukemaan koiraani oikealla tavalla kohtaamaan näitä jännittäviä asioita. Onhan meillä tässä työmaata.
Toivotaan, että vuosi 2022 tuo meille ja teille kaikille hyviä asioita.
