Venlan edellisviikko on ollut jännittävä, ainakin pienen koiran mittapuulla laskettuna.

Ensialkuun sunnuntai-iltana ajettiin Niinalaan Pennin ja Heklan luokse, jonne sitten Venla jätettiin minun ja Mikon livahtaessa ovesta huomaamattomasti takavasemmalle. Toisin sanoen, Venla pääsi hoitoon Niinalaan pariksi yöksi!

Hoitoreissu meni kuulemani mukaan hyvin. Jopa kolmen tanskandoggineidon ulkoilutus on sujunut hyvin, ja esimerkiksi koiraohituksia Venla on päässyt harjoittelemaan isommalla kylällä huomattavasti useammin kuin täällä kotipuolessa. Penni-rouva 9 vuotta ja 10 kk on pitänyt Tarkkaa Nuhdetta ja Järjestystä yllä – esimerkiksi ruokailun jälkeen kukaan muu ei saa koskea Pennin Leppikseen. Auktoriteetti on niin kova, että Leppistä ei edes saa ohittaa; ei liene sattumaa, että Leppis saattaa jotenkin ”vahingossa” jäädä ihan prikulleen keskelle käytävää kerran jos toisenkin? 😉

Iso kiitos Niinalle, Pennille ja Heklalle hoitoavusta!

Vain pari päivää kotosalla, ja viikonloppua vasten lähdettiin ajelemaan kohti Raisiota ja Kirsi-kasvattajaa. Venla ja Toivo-veli saivat temuta keskenään, ja lisäksi me treenailimme koko talven kestäneen tauon jälkeen vähän näyttelyjuttuja! Ihan hienon kakaran taitava handleri osaa kaivaa esiin 😉 Saanko esitellä: Venla ihan karvan vaille 2-vuotiaana!

Kiitos Kirsille vieraanvaraisuudesta ja tietenkin kaikista vinkeistä Venlan kanssa!