Päiväkäpsyttely aurinkoisessa Valkmusassa oli pitkästä aikaa sen verran mukavaa puuhaa, että päätimme nautiskella aurinkoisesta säästä lisää heti seuraavana viikonloppuna. Eli, parisen viikkoa sitten – ja kyllä, piti tarkistaa ihan kuvien päivämäärätietoja ja tarkistaa kalenterista: siitä on jo pari viikkoa! – pakkasimme jälleen termariin kuumaa kaakaota, ja suuntasimme tällä kertaa Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukin lähitienoille ja Kukuljärven kierrokselle.

Reitin varrelle osuu myös mainio, pieni nousu, jossa apuna kesällä saa käyttää kiipeilyköyttä. Koiran kanssa tuo jyrkin nousu on ollut väistettyä sivummalta hieman loivemmasta kohdasta, ja ilokseni nyt sain huomata että nousuun on rakennettu tuoreeltaan portaat helpottamaan jyrkkää nousua.

Puolessa välissä matkaa reitti tuo nimensä mukaisesti Kukuljärven rannalle, ja järven viertä kulkeva polku on kesäisin kivikkoinen ja poukkoileva. Vaihtoehtoisena reittinä näin talvella näytti monilla muillakin olleen kulkea järven jäätä pitkin. Maisemien ihailu järvellä on harvinaisempaa herkkua, joten mekin suuntasimme hakemaan uutta perspektiiviä Kukuljärven jäältä.

Sitten oli vielä jäljellä näyttävä nousu Haukkavuorelle.

Vaikka kevätaurinko yrittää tehdä parhaansa, on sulatettavana sen verran paljon lunta että metsä oli pääsääntöisesti yhä täynnä lunta. Hankikanto tuona kauniina lauantaipäivänä oli oikein hyvä, ja – nyt on pakko mainita! – edelliseen kävelyymme Kukuljärvellä verrattuna Venlan kävely jopa erinomaista. Ja hei, nähtävästi tuosta kävelystä onkin kulunut melkein päivälleen vuosi! 😀 On se vaan vähän kasvanut, kehittynyt ja järkiintynyt, mokoma kakara. <3