Kuten puheissa on ollut aiemminkin, on tämä korona-ajan koiralapsi kasvanut poikkeuksillen tapahtumaköyhässä ajassa. Ihan pikkupentuaikana ei päästy pentunäyttelyihin laisinkaan, ja junnuiässäkin vain kerran viralliseen näyttelyyn. Nuorten luokassa saatiin käydä pariin kertaan, ja seuraavan kerran Venla pääseekin osallistumaan jo avoimeen luokkaan. Näyttelyintoinen Äiti täällä on kiemurrellut turhautuneisuuttaan. 😀

Samaan tapaan virallisten näyttelyiden kanssa, eivät harrasteseurat ole saaneet ja voineet järjestää epävirallisia match show -näyttelyitä kuin hyvin harvakseltaan, ja valitettavasti niitä ei ole järjestetty täällä meidän nurkilla kuin pari hassua kertaa. Muistelisin, että kerran ollaan päästy mätsärissä pyörähtämään viime kesänä. Ehkä niitä järjestettiin yksi tai kaksi enemmän, mutta yhteen me päästiin osallistumaan.

Vihdoin tänä keväänä koronarajoituksia on alettu höllentää ja poistaa siihen malliin, että nyt tapahtumia ja näyttelyitä järjestetään. Me ollaan pidetty Venlan kanssa ihan koko talvi paussia näyttelytreenaamisesta, mutta nyt kevään tultua alkaa kalenteriin hiljalleen putkahdella merkintöjä. Helppo, hyvä ja halvempi tapa treenailla näyttelyjuttuja kuin kolmin-, nelin-, tai jopa viisinkertaisesti kalliimmat viralliset näyttelyt.

Ja koska mitäs sitä muuta kuin täysillä eteenpäin, niin meillä oli tuossa viikon sisään kolme eri match show’ta kierrettävänä, ja kalenteriin on merkattu touko-kesäkuulle jo useita mätsäreitä lisää. 😀 Menneet kolme mätsäriä ovat tuoneet meille aika monennäköistä uutta kokemusta lisää. Nimittäin!

Koiranpäivän match show Kotkassa 24.4.

Tämä oli aivan loistava aloitus koko talven kestäneelle harjoittelutauolle. Venla käyttäytyi pitemmänpuoleiseksi venyneen näyttelypäivän tosi hienosti. Kehän laidalla meillä oli seurana Hanna (kiitos <3) ja sattuman kautta sinne saatiin myös paikalle paitsi Mikko, että ystävämme kera perheen 6-vuotiaan pojan. Venla toimi taas esimerkillisesti lapsen halaillessa ja pussaillessa sitä. <3 Kehässä Venla esiintyi hienosti: seisoi ja liikkui erinomaisesti. Tuomarin lähestyessä se pakitti, mutta nieli jännityksensä heti ja tuli sen jälkeen häntä heiluen tuomarin luo ja loppuajan koiran tutkiminen sujui moitteetta. Saimme kehäkokemusta ja hyvää treeniä sinisen nauhan verran. (Iso kiitos Hannalle kuvista!! <3)

Match show Porvoossa 27.4.

Keskiviikon mätsäri toi sitten vähän erilaisen kokemuksen. Siitä kertoo ehkä parhaiten käymäni whatsapp-keskustelu:

Meidän show-osuus kehässä koostui tosiaan säätävästä koirasta, melko vauhdikkaista juoksuosuuksista, kaaressa oksentamisesta, naapurikehään pompahtamisesta ja samaan syssyyn toistemme jalkoihin kompuroimisesta. 😀 Kun tässä nyt on yrittänyt itselleen ja tilanteelle nauraa, niin joo – varmaan tarjottiin kunnon show ja rahalle vastinetta kaikille toisille osallistuille. 😀

Se, mikä tästä viestiketjusta jäi kertomatta (ajanpuutteen vuoksi ja laiskuudesta kirjoittaa) oli se syy Venlan pyörimiseen: valitettavasti noin viisi minuuttia ennen kehän alkua teollisuusmaisen alueen naapuritontilla kuului joku isompi rämähdys, jota Vee säikähti. Se ei ehtinyt palautua ollenkaan kehään mennessä, ja valitettavasti sen takia se käyttäytyi kovin vauhkoontuneesti. Todennäköisesti tuo kaaressa oksentaminen johtui myös samasta syystä. 🙁

Sain koiran seisomaan kehässä nätisti lopulta siinä vaiheessa, kun punaisten kehässä oli jo palkintosijat jaettu. Paikalla ollut tuttu onnistui nappaamaan kuvan tuosta hyvästä hetkestä.

Match show Haminassa 28.4.

Sittenpä ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä heti seuraavana päivänä, eli match show’hun Poitsilaan Haminassa. Sain mukaani Hannan sekä hänen ystävänsä Rinan, jotka lähtivät pitämään minulle seuraa.

Täälläkin, kuten Kotkan mätsärissä, osallistujamäärä nousi helposti yli 80 koiran, joten paikalla saatiin viettää aikaa tovi jos toinenkin. Sää muistutti lähestyvästä vapusta tuoden tullessaan muun muassa lumisadetta tapahtuman ajalle. 😀

Venla touhusi ja töyhötti täällä kehän laidalla huomattavasti enemmän kuin aiemmissa tapahtumissa (on hyvin havaittavissa, että metsälenkeille ei olla päästy vähään aikaan…) muun muassa esittelemällä päivän korkeimmat kenguruloikat. 😀 Hieman tuli mietittyä, että mitähän tämän päivän suoritukset tuovat nyt tullessaan.

Ja hyvänen aika – kehässä Venla esiintyi aivan superhienosti! Se seisoi mallikkaasti, juoksi upeasti, kuunteli ohjeitani ja nautiskeli kehuistani ja tarjoamistani nameista. Meillä oli mielettömän hyvä boogie kehässä, ja lopulta hyvä boogie vei meidät punaisen nauhan saatuamme lopulta isojen punaisten 2. palkintosijalle! En ole ikinä ennen yhdenkään koirani kanssa sijoittunut noin hyvin mätsärissä. Täytyy sanoa, että vähän alkoi kuumottaa kun päästiin jo neljän parhaan joukkoon, palkintosijat 4 ja kolme jaettiin toisille …<3

Että semmoiset sessiot tällä erää, ja lisää lienee luvassa. 🙂 Ja superiso kiitos Hannalle ja Rinalle seurasta, tsemppaamisesta, avusta, kuvista ja videoista ja ja ja. <3

Talven näyttelytauko on tehnyt meille molemmille hyvää. Venla on myös kehittynyt ja kasvanut talven aikana sen verran, että se malttaa seistä hienosti pehmeämmällä polvikulmalla. Ehkäpä tästä uskalletaan kuitenkin niitä virallisiakin näyttelyitä harkita, vaikka pahasti uhosin viime syksynä että katsellaan sitten viiden vuoden päästä… No, yllätinkö taas tosiasiassa ketään.